Kun on vaan pakko jaksaa

Oon näiden kahden kuukauden aikana ollu jo kaksi kertaa kipeenä. Käytännössä se tarkottaa liikaa aikaa miettimiselle. Makaan sängyssä ja mietin, miltä mun Suomi koti tuoksuu, miltä äidin hyvän yön hali tuntuu, miltä tuntuu kun pikku sisko herättää keskellä yötä vessa hädän takia, miltä tuntuu kun saunomisen jälkeen istut sohvalle kattomaan pikkuveljen kanssa elokuvaa, miltä kotiruoka maistuu, miten hauskaa oli hengailla siskon kämpässä ja puhua kaikesta maan ja taivaan välillä, ikävöin sitä että uskalsin herättää äidin tai isän vaikka keskellä yötä kun tarvin jotain.Ikävöin myös rauhallisuutta, ikävöin sitä, miten omaa tilaa oli vaikka kuinka paljon ja oli OK olla hiljaa. Ikävöin sitä, miten pystyin tekemään melkein mitä halusin, koska mun vanhemmat luottaa muhun eikä rotary säännöt estä mua. Ikävöin sitä, että on ystäviä, joille ilman ongelmia uskaltaa avata murheensa. Tän vuoden ajan multa puuttuu tää kaikki, paitsi toivon mukaan saan ystäviä jossain vaiheessa, joka ei kuitenkaan oo helppoa.

Oon tottakai tyytyväinen mun elämään täälä myös ja oon äärettömän kiitollinen tästä mahdollisuudesta ja rakastan Argentiinaa, mutta en voi kiistää, etteikö joskus ois äärettömän raskasta yrittää hymyillä. Kavereita mulla on, mutta ystäväksi uskalla kutsua tasan tarkkaan vain Linneaa ja Andreasta. Ihmiset puhuu täälä tosi paljon selän takana ja on vaikeeta huomata kuka on kenenkäki oikea kaveri. Täälä kaikki haluaa olla meidän vaihtareiden kavereita, joka tekee vaikeeks tajuta ketä oikeesti kiinostaa sun asiat eikä hengaa sun kans vain paremman maineen toivossa. Myös argentiinalaiseen kulttuuriin sopeutuminen ei oo ollu mikään helpoin juttu, mutta eiköhän se tästä ajan kanssa, right? En myöskään pysty kommunikoimaan omalla äidinkielelläni ja vain tosi harvojen kanssa englannilla, joten itsensä ilmaiseminen tuottaa usein myös vaikeuksia. Kaikelle kuulemma pitää antaa aikaa. Miten kauan?

Besos Hanna

D4920

Meillä oli ensimmäinen piiritapaaminen Tandilissa 4.10 eli hieman reilu viikko takaperin. Sielä oli kokoontuneena niin rotexeja, rotary päättäjiä, vaihtareiden vanhempia kuin niitä vaihtareitakin. Rotexit ovat siis argentiinalaisia vaihtareita, jotka ovat palanneet vuosiltaan ja nyt auttavat meitä. Oli huippua päästä juttelemaan muiden vaihtareiden kanssa heidän kokemuksistaan Argentiinassa.

Lauantai 3.10
Lähdettiin Tandiliin jo lauantaina, koska mun counsellorilla oli siellä jotain rotary juttuja hoidettavana jo silloin. Matkaan lähti minun ja counsellorini lisäksi myös muut kaksi klubini vaihtaria ja klubimme presidentti. Tandiliin päästyämme tiputettiin kamppeet hotellille ja lähdettiin lounaalle, jonka jälkeen suunnattiin Andreaksen ja Linnean kanssa katsastamaan kaupungin nähtävyyksiä ja counsellorini ja presidenttimme lähtivät hoitamaan rotary juttujaan.

Kaupunkina Tandil on tosi erilainen kuin Dolores, koska sielä huolehditaan katujen siisteydestä enkä nähnyt sielä kenenkään heittävän roskia kaduille, toisin kuin täälä sitä tapahtuu kokoajan. Syötiin myös illalla paikallisten rotexien kanssa jotka olivat ihan huippuja ja heistä kaksi oli ollut jenkeissä vaihdossa ja yksi Ranskassa. Meitä oli siis paikalla Tanska, Ruotsi, USA x2 (rotex), Suomi, Ranska(rotex) ja Saksa.

Sunnuntai 4.10
Vihdoin odotettu sunnuntai oli täälä. Aamupala naamariin ja menoksi. Paikanpäälle saavuttuamme jutskailtiin jokunen aika vaihtareiden ja rotexien kanssa. Oli ihan huippua päästä kuulemaan, miten muilla on alkanut sujumaan. Erityisesti odotin Iiriksen ja Facundon Suomessa viimevuoden viettänyt rotex saapumista ja voi kyllä se oli sen kaiken odotuksen arvosta. Oli ihana puhua suomea ja kuulla, mitä heille kuului. ❤️ Päivä sisälsi myös paljon uutta tietoa, vinkkejä ja uusia tovereita.
Tieto pläjäyksen ja uusien ystävien kera oli hyvä lähteä kotia kohti.

-Hanna

Buenos Aires

Nyt tulee postaus vähäsen myöhässä, mutta mulla on ollu vähäsen ongelmia tietokoneen kanssa, joten siksi tämä postaus tulee vasta nyt. Aika kertoa teille meiän reissusta älyttömään isoon kaupunkiin nimeltä Buenos Aires.

Lähdettiin perjantaina 26.9 kohti Buenos Airesia meidän vakkaritiimillä, joka siis sisältää meikän, Andreaksen, Linnean ja Franin. Perillä mentiin hotellille ja hengähdettiin hetkonen ja Franin vaimo ja tytär tuli meidän hotellille myös. Pikku paussin jälkeen lähdettiin vähä pyörimään keskustaan ja syötiin jäätelöä ja illallinen. Perjantaina siis lähinnä tutustuttiin kaupunkiin.

Lauantaina aamupalan jälkeen suunnattiin ostamaan turistibussiin lippuja ja lähdettiin ajelemaan ympäri Buenos Airesia. Pysähdeltiin vähän sielä sun täälä tsekkaamaan erilaisia nähtävyyksiä. Pakko myöntää uskollisena River fanina, että La Boca oli kyllä upea mesta, vaikka se olihan se ihan täynnä boca- fanikamaa. La Boca on siis kaupungin osa Buenos Airesissa, jossa sijaitsee Bocan kotiareena ja nämä kuuluisat värikkäät talot sijaitsee myös tuolla La Bocan alueella. Buenos Airesiin matkaavia suosittelen ehdottomasti suuntaamaan kyseiseen naapurustoon, koska sielä näkee paljon argentiinalaista kulttuuria kaikkine tangoilijoineen ja musiikin kera. Illemmalla syötiin mun ehdottomasti lemppari Argentiina ruokaa nimeltään empanada.

Sunnuntaina käytiin Jardin Japones -nimisessä puutarhassa, joka yllättäen nimestä mitään huomaamatta oli Japani tyylinen. Ihana paikka rauhottua keskellä kaupungin hulinaa. Kun lähdettiin kävelemään pois päin Jardin Japonesesta luulin päätyväni hotellille, mutta löysinkin itseni keskeltä eläintarhaa. Päädyimme siis kiertämään vielä pienen eläintarhan ennen lounasta, joka oli myös mielenkiintoinen kokemus. Pikainen lounas kauppakeskuksessa ja suunta Franin lapsien asunnolle, josta lähdettiin kohti, ah niin mahtavan, Riverin kotikenttää. Verrattuna La Bocaan tämä alue on paljon rikkaampi ja sen kyllä huomaa. Oli super hieno kokemus päästä vierailemaan molempien suurimpien argentiinalaisten jalkapallo tiimien kotihuudeilla.

Väsyneenä palattiin Doloresiin ja suunnattiin välittömästi nokkamme kavereiden kanssa syömään ja juttelemaan, jonka jälkeen olin enemmän kuin onnellinen päästessäni omaan sänkyyn nukkumaan.

Saludos Hanna