Nyt on vuorossa toivepostaus, koska äänestyksessä tuli tasapeli niin toteutan tämän kyseisen postauksen sekä postauksen espanjan opiskeluistani.
Mun suomielämä ei ole koskaan ollut mitään ihmeellistä, enkä kyllä haluakkaan sen olevan. Kuitenkin nyt mun elämä täällä Suomessa on ollut ihanaa ja näiden onnistuneiden juttujen jälkeen tulee ahdistuksen tunne. Väillä on kiva olla niinku ei olis lähdössäkään minnekkään. Kaverit suunnittelee ens vuotta, wanhoja, lukkareita ja yhteisiä reissuja. Mä jään niistä ulos. Salibandy kausi on loppunut jo jokunen aika sitten ja päätösristeilystäkin selvitty hengissä. Joukkue alkaa hajoamaan ja meiän joukkue ei oo enää täysin kasassa enää kun palaan takasin Suomeen, vaikka ei se oo sama enää ensi kaudellakaan. Kun mä palaan en oo enää saman ikäisten kanssa samalla luokalla vaan jatkan lukio-opintojani vuotta nuorempien kanssa. Väkisinkin rupee miettimään, että mitä jos alkaakin kaduttaan.
Oon myös koko kesän töissä, joten tulee vähän ongelmia järjestää kaikille ja kaikelle aikaa. Tämä stressaa mua tällä hetkellä eniten. Mulla on viisivuotias pikkusisko, joka asuu eri paikkakunnalla, jossa myös mun isä asuu. Haluaisin kovasti mennä aina sinne toiseenkin kotiin, koska nautin sielä olemisesta ihan älyttömästi. Vaikka se onkin vain vuosi, täälä voi silti ehtiä tapahtumaan vaikka ja mitä. Pelkään myös sitä, ettei meillä pysy enää sisarusten kanssa näin hyvät välit kuin nyt, kun oon elämässä mun toista elämää vuoden niidenkin elämästä. Uskon kyllä, että tämä on aika turha pelko.
Kesätyöt vaikuttaa tosi paljon mun ahdistuneisuuteen, koska mulla on tosi vähän vapaita viikonloppuja. Tämän takia kavereiden näkeminen jää usein aika lyhkäiseksi. Oon tosi stressaantunut koko ajan sen takia, ettei mulle oikeen jää aikaa millekkään tai kellekkään. En oo varmaan koskaan ollut näin stressaantunut, mutta ehkä se kasvattaa stressin sietokykyä, joka on varmasti avuksi jatkossakin.
Haluan vielä tähän loppuun kertoa, että en vaihtais tätä mahdollisuutta ikinä pois ja oon ikuisesti kiitollinen kaikille niille jotka on tehnyt tämän mahdolliseksi. Mutta koska jokaisella asilla on myös se nurja pyöri, niin ei tästäkän mitään ruusuilla tanssimista tule, eikä kuulukkaan tulla.
w/ love Hanna
